21.01.2018

Haastattelussa KalPa-kannattajien kulttipelaaja Ryan Lannon

Mike Slack, Brent Sapergia, Peter Slanina, Pavel Brendl, Ryan Lannon, Mathew Maione, Ryan Wilson... Muun muassa he ovat KalPa-kannattajille seuran ulkomaalaispelaajista kulttipelaajien raskasta sarjaa.

Heistä Maionen ja Wilsonin otteista ja persoonista saa nauttia kuluvalla kaudella paikan päällä. Mutta nyt on aika päästää ääneen neljän kauden jälkeen kaukaloihin syksyllä East Coast Hockey League:ssa palannut ja jouluaattona 35 vuotta täyttänyt jykevä Jenkkipakki Mr. Ryan Lannon, olkaa hyvä!


Pelasit KalPassa kausilla 2010-2011 ja 2011-2012 ja teit keväällä 2013 sopimuksen jo paluusta Kuopioon seuraavalle kaudelle, mutta silloin kesällä päätit lopettaa urasi. Mitkä asiat saivat sinut lopettamaan?
- 2011 keväällä kautemme päättyi seitsemänteen otteluun ensimmäiselle kierrokselle, halusin hyvityksen sille asialle ja saavuin elokuussa Kuopioon seuraavalle kaudelle parhaassa kunnossa, missä koskaan olen ollut. Motivaatio oli korkealla, kunnes polvivamma päätti kauteni tammikuussa.

- Toivuin vammasta täysin, mutta seuraavalla kaudella löysin itseni pelaamasta Itävallan Grazista, joka oli paljon epäammattilaisempi seura, kuin mistä olin saanut KalPassa nauttia. Siellä motivaationi hieman laski. Kevään vaihtuessa kesäksi alkoi voimistua tunne, että haluaisin kokeilla jotain uutta ja erilaista. Minulla oli liian paljon kunnioitusta KalPaa kohtaan, joka oli hoitanut kaikki asiat erinomaisesti minua kohtaan, että olisin tullut sinne pelaamaan ilman, että olisin ollut 100 % sitoutunut.

- Jälkeenpäin katsottuna tarvitsin silloin tauon, olin opetellut kävelemään luistimet jalassa ja luistellut koko ikäni. Tarvitsin levätä muutaman vuoden ja kun olen ollut kaukalossa takaisin nyt noin neljä kuukautta, nautin taas pelaamisesta hyvällä tasolla.

Kun et pelannut jääkiekkoa joukkueessa, seurasitko jääkiekkomaailmaa ja / tai pelasitko höntsäkiekkoa kavereidesi kanssa?
- Seurasin jääkiekkoa pelaavia kavereita ja kävin katsomassa paljonkin Harvardin yliopiston otteluita, koska yliopistojääkiekko on Yhdysvalloissa TODELLA fyysistä ja viihdyttävää. Pelasin höntsää kaverien kanssa ja paikallisessa harrastejoukkueessa. Hairahdin joskus kesälläkin jäälle, olin parhaimmillaan jäällä kuusi tuntia, jonka koin kehittäneen luisteluani ja kiekonhallintaani.

Mitä olet tehnyt sitten tuon kesän 2013 jälkeen?
- Olen ollut osa-aikainen liikemies, pyörittäen verkkokauppaa läppäriltäni, ja pormestari Cape Cod:ssa kesäkuusta syyskuuhun myyden uima-asuja, aurinkolaseja ja lyhythihaisia paitoja.

- Viimeiset neljä vuotta olen ollut myös jäällä osa-aikaisena luistelu- ja taitovalmentajana, tehden töitä yhdessä NHL:stä tutun luisteluguru Paul Vincentin kanssa. Lisäksi olen ollut mukana Red Bull Hockey Academy:ssä ja viime talven työskentelin nuorten taitovalmentajana niinkin eksoottisessa paikassa kuin Hong Kongissa!

Sinut tunnetaan taitavana surffaajana. Oletko ihan kilpaillut siinä lajissa vai onko se ollut vain hauskanpitoa?
- Luulen, että koska näytän surffaajalta, he luulevat, että olen parempi kuin olen! Surffaaminen on minulle tapa pysyä kunnossa ja saan siitä itselleni syyn mennä rannalle. Olen yksinkertainen mies: rakastan jääkiekkoa, valtamerta ja koiraani, hah!

Milloin ja mistä lähti sitten ajatus tehdä paluu kaukaloihin?
- Olin luistelemassa kavereideni, Boston Bruinsissa nyt pelaavan Paul Postman ja yliopistoaikaisen kämppäkaverini ja tulevaan USA:n olympiajoukkueeseen kuuluvan Noah Welchin kanssa, ja huomasin jotta osaan yhä tehdä asioita jäällä hyvällä tasolla. Siemen paluusta oli istutettu aivoihini.

- Ensin en tiennyt, kestäisikö kroppani koko kauden rasituksen vai ei. Harjoitusleiri oli kova lonkilleni ja ajoitukseni yksi vastaan yksi -tilanteissa oli hukassa. Nyt kun olen selvinnyt ensimmäisistä kuukausista, tunnen oloni oikein hyväksi. Olen saanut peruskestävyyteni takaisin ja pelaan veteraanin itseluottamuksella.

Aloitit kauden ECHL:n Worcester Railersissa. Se taisi olla lähin seurasi?
- Kyllä, se oli lähin seura ja he olivat tarpeeksi kilttejä päästääkseen minut try outille neljän vuoden poissaolon jälkeen. Minulla oli kaikkiaan aika hyvä harjoitusleiri ja pääsin joukkueeseen. Tulen aina olemaan kiitollinen mahdollisuudesta, jonka he antoivat minulle, ja uusista kavereista, joita sain joukkueesta.

Neljän ottelun jälkeen siirryit saman sarjan Atlanta Gladiatorsiin, mitä kautta tämä pelipaikka aukesi?
- Autoin erästä nuorta puolustajaa kehittymään, mutta pohjimmiltaan halusin pelata, en katsoa otteluita kuin valmentajat, tai mikä vielä pahempaa, katsoa otteluita niin kaukaa kuin kykyjenetsijät.

- Gladiatorsin puolustajien valmentaja on entinen joukkuekaverini ja hän tiesi, mitä pystyisin tekemään. Hän soitti minulle ja kysyi kuinka nopeasti pääsisin Atlantaan. Olen pelannut täällä siitä asti.

Kuinka näet Gladiatorsin mahdollisuudet päästä pudotuspeleihin ja pärjätä siellä?
- Haluaisin meidän sijoittuvan divisioonassamme neljänneksi, että pääsisimme pelaamaan ensimmäiseksi sijoittunutta joukkuetta vastaan playoffsien ensimmäisellä kierroksella. Sinun täytyy voittaa parhaat voittaaksesi mestaruuden, joten voit yhtä hyvin aloittaa playoffsit painamalla heti suosikkia nenään.

Onko pelaamisessasi jotain erilaista nyt neljän kauden tauon jälkeen kuin ennen lopettamistasi?
- Joulun jälkeen olen pelannut vahvasti ja hyvällä itseluottamuksella. Pelaan edelleen vahvuuksillani ja pidän asiat hyvin yksinkertaisena jäällä.

- Ainoa ero on se, että olen oppinut hengittämään paljon paremmin ja nollaamaan tilanteet henkisesti paremmin vaihtojen, erien ja pelien välillä. Olen henkisesti vahvempi jäällä kuin koskaan aikaisemmin, ja neljän vuoden tauon jälkeen tykkään kertoa itselleni, että kehoni on vasta 31 vuoden ikäinen.

Oletko seurannut KalPan otteita tällä välin?
- Pelasin pari viikkoa sitten Joonaksen (Lyytinen) kanssa ja hän kertoi minulle, että KalPa raivasi tiensä aina finaaleihin asti viime kaudella. Se on erittäin hienoa seuralle olla sarjan huipulla, minne KalPa kuuluu, ja se on vain ajan kysymys, kun mestaruusjuhlat saapuvat Kuopioon!

Mitkä ovat ensimmäisiä mieleesi tulevia muistoja kahdelta kaudeltasi Kuopiossa?
- Kun Kimmo (Kapanen) haki minut Kuopion lentokentältä, en voinut uskoa kuinka paljon maassa oli lunta!

- Muistan, että minulle kerrottiin ettei valmentaja tulisi ehkä pitämään minusta, koska olen amerikkalainen. Mutta hän kunnioitti sitä kuinka pelasin ja kauden lopulla olisin voinut kutsua meitä kavereiksi!

- Minua naurattaa edelleen, kun luulin, että näytän suomalaiselle ja en erotu muista ihmisistä torilla. Sitten joukkuekaverini kertoivat, että sinun huomaa olevan amerikkalainen, koska hymyilet liikaa, hah!

KalPa-kannattajat ihastuivat aikanaan välittömästi siihen, kuinka uhrautuvasti pelasit joukkueelle. Paluusi ja tämän haastattelun myötä innokkaimmat kannattajat saattavat alkaa käydä jo ajatusleikkiä, että voitaisiinko sinut sittenkin nähdä vielä KalPa-paidassa… Pystymmekö antamaan heille herkullista spekuloimisen aihetta? Joten, mitä ajatuksia sinulla on urasi jatkon ja ensi kauden osalta?
- Let´s do it! Tavoitteeni on pelata kilpailukykyisessä joukkueessa korkeimmalla tasolla, mikä minulle on mahdollista. Tiedän, mitä KalPan pelaajilta odotetaan, ja se oli yksi syy siihen miksi en palannut sinne viime kerralla, en olisi pystynyt antamaan silloin itsestäni riittävästi. Välivuosien jälkeen soturin henkeni on palannut ja se on vahvempi kuin koskaan. Olisi kunnia kantaa KalPan pelipaitaa niiden kannattajien edessä jälleen.