Liiga avataan Savon derbyllä - tutustu paikalliskohtaamisten historiaan

<p>Pohjois-Savo vastaan Etelä-Savo. Kuopio vastaan Mikkeli. KalPa vastaan Jukurit. Tämä on Savon Derby.<br></p>

Pohjois-Savo vastaan Etelä-Savo. Kuopio vastaan Mikkeli. KalPa vastaan Jukurit. Tämä on Savon Derby.

Liiga-tasolla Savon derbyjä on nähty nyt kolmella kaudella, joista Savon herruuden on voittanut ensimmäisellä kaudella Jukurit ja kahdella viimeisimmällä kaudella KalPa. Otteluvoittojen määrät ovat Etelä-Savo 7, Pohjois-Savo 11.

Myös tulevalla kaudella Savon derbyt alkavat Savolaisen laululla ja päättyvät kiertopalkinto ”Savon kartan” voittajajoukkueen kapteenille ojentamiseen. Ole sinäkin paikalla, kun kilvoittelu Savon herruudesta taas käynnistyy, Olvi Areenalla perjantaina 13.9. klo 18.30!


Ennen kauden ensimmäistä kohtaamista, on hyvä tutustua Savon derbyjen historiaan tarkemmin.

Yhteinen tarina alkaa talvella 1960

Kuopion ja Mikkelin väliset ensimmäiset viralliset kohtaamiset jääkiekossa nähtiin kaudella 1960-1961 Suomensarjassa. Kauden päätteeksi KalPa palasi Mestaruussarjaan, mutta visiitti jäi yhden kauden mittaiseksi ja seuraavalla neljällä kaudella KalPa ja MP pelasivat jälleen samalla sarjatasolla.

Ensimmäinen kuopiolainen seura jääkiekon Mestaruussarjassa nähtiin kaudella 1953-1954, seura oli KuPS. Mikkelin vuoro saada oma seura, Jukurit, jääkiekon pääsarjaan tuli 63 vuotta myöhemmin tänä vuonna.

Toinen luku alkaa 15 vuotta myöhemmin

Viisitoista vuotta myöhemmin tarina jatkui ja 1980-luvun kahdella ensimmäisellä kaudella KalPa ja Jukurit etenivät molemmat lohkoistaan II-divisioonan ylempään loppusarjaan. Kummallakin kerralla ylemmän loppusarjan voittivat kuopiolaiset ja keväällä 1982 rahkeet riittivät myös nousuun I-divisioonaan.

Kolmas luku odotuttaa itseään 18 vuotta

18 vuoden jälkeen savolaisten yhteistä tarinaa kirjoitettiin taas. 1990-luvun viimeisen kauden KalPa ja Jukurit olivat yhtä aikaa jälleen kolmanneksi korkeimmalla sarjatasolla, Suomi-sarjassa ja nyt myös samassa lohkossa. Tälle sarjatasolle seurat päätyivät täysin eri suunnista, Jukurit nousemalla II-divisioonasta ja KalPa putoamalla ensin keväällä urheilullisesti SM-liigasta I-divisioonaan ja kesällä vielä taloudellisista syistä Suomi-sarjaan.

KalPa pystyi aloittamaan joukkueharjoittelun vasta elokuun edetessä ja kun vielä seuran lupaavimmat nuoret pelaajat nähtiin Suomi-sarjan sijaan A-nuorten SM-liigajoukkueessa, se näkyi. Kuopiolaiset eivät yltäneet edes pudotuspeleihin ja kun mikkeliläiset nousivat Mestikseen, keskinäisistä otteluista seurasi yhden kauden tauko.

Seuraavaan kauteen KalPa pääsi aloittamaan valmistautumisen jo aiemmin ja nousi kauden päätteeksi Suomi-sarjan mestarina Mestikseen. Mielenkiintoinen yksityiskohta on se, että Jukurit ja KalPa saavuttivat omilla nousukausillaan Suomi-sarjan runkosarjassa identtisen tilaston: 34 ottelua, 27 voittoa, kolme tasapeliä ja neljä tappiota.

Ensimmäinen kohtaaminen pudotuspeleissä

2000-luvun alussa nähtiin jääkiekossa pohjoissavolaisten ja eteläsavolaisten pisin yhteinen ajanjakso samalla sarjatasolla sitten 1960-luvun, neljä kautta Mestiksessä.

Heti ensimmäisellä kaudella seurat kohtasivat välierävaiheessa, josta Jukurit eteni suoraan kolmella voitolla finaaleihin. Ottelusarjan kulminaatiopiste oli Kuopion ottelun jatkoerän maali, jonka viimeisteli KalPan oma kasvatti, hyökkääjä Niko Kantelinen.

Toisella yhteisellä Mestis-kaudella kohtaamista pudotuspeleissä ei nähty.

SE finaalisarja

Kolmanteen yhteiseen Mestis-kauteen Jukurit lähti Mestis-dynastiana, kolmen edellisen kauden mestarina, ainoana tavoitteenaan neljäs mestaruus. KalPalle kausi oli uuden, SM-liigaan tähtäävän projektin alku ja tiedossa ei ollut, mihin asti rahkeet voisivat projektin ensimmäisellä kaudella riittää. KalPan runkosarja päättyi jatkoaikatappioon Vantaalla ja runkosarjan voitto jäi juuri sen yhden pisteen päähän, suurimman mestarisuosikin Jukurien yltäessä ykköseksi.

Jos Pohjois-Savossa ja Etelä-Savossa ollaan samaa mieltä yhdestä asiasta, niin siitä mikä on jääkiekossa kahdestatoista kaudesta samalla sarjatasolla se muisto numero yksi. Se on Mestis-kevään 2004 finaalisarja, sinikeltaisille hopeinen ja karvas, keltamustille kultainen ja makea.

Asetelma finaaleihin oli selkeä, Jukurit sai runkosarjan yhden pisteen paremmuuden turvin kotiedun ja mestariksi yltääkseen KalPan oli voitettava Mikkelissä vähintään kerran. Sitä taas ei historia puoltanut, sillä KalPa oli voittanut virallisen ottelun Mikkelissä viimeksi ikuisuus sitten, tarkemmin sanottuna II-divisioonan ylemmässä loppusarjassa keväällä 1982. Finaalisarjassa nuori haastaja näytti sitten henkistä vahvuuttaan ja voitti kolmesta vierasottelustaan hallitsevan mestarin kotihallissa kaksi viimeistä.

Savolaisten keskinäisen paremmuuden - ja siinä sivussa Mestiksen mestaruuden - ratkaisemiseen tarvittiin täydet viisi ottelua, ja viidennessä ottelussa tarvittiin vielä jatkoerä. Jukurit johti ratkaisevaa ottelua kotiyleisönsä edessä jo 2-0, kunnes puolustaja Ville Piekkola ajoitti ensimmäisen maalinsa kolmeen kauteen 2-1 kavennukseen. Pudotuspelien MVP, keskushyökkääjä Sami Salonen tasoitti ottelun 2-2:een ajassa 58.00.

Avauserän jälkeisen kahden maalin kotijohdon tuoma voitonvarmuus oli vaihtunut kotiyleisön keskuudessa ennen jatkoerää jo epävarmemmaksi odotukseksi. Sadat vieraskannattajat sen sijaan olivat täynnä intoa ja desibelien perusteella Kalevankankaan jäähallista oli tullut Kalevan Pallon kotihalli. Joukkueiden pelaajistossa oli kaksi merkittävää eroa. Jukureilla oli kolminkertaisena mestarina selvästi enemmän kokemusta isoista otteluista ja KalPan joukkueessa pelasi puolestaan huomattavan paljon omia kasvatteja.

Jälkimmäinen näistä kahdesta isosta erosta muodostui lopulta myös ottelusarjan ratkaisuksi. Ajassa 73.06 syntyneen mestaruusmaalin pyöräytti tyylipuhtaalla vanhanaikaisella nimenomaan KalPan oma kasvatti Matti Tiihonen. Kun pudotuspelien henkeen kuuluu nähdä yllättäviä sankareita, sellaiseksi voi sanoa myös Tiihosta, nelosketjun luotettavaa laitahyökkääjää, todellista raatajaa.

Melkein finaalisarja

Neljännellä ja viimeisellä yhteisellä Mestis-kaudella kaikki urheiluihmiset niin Pohjois-Savossa kuin Etelä-Savossa toivoivat ja odottivat seurojen uutta kohtaamista finaaleissa. Pitkään se näytti toteutuvankin kun KalPa tiputti välierissä TuTon voitoin 3-0 edeten finaaliin ja Jukurit johti Sportia voitoin 2-0. Sitten tapahtui yllättävä käänne, Jukurit hyytyi, Sport sai hengen päälle ja finaalissa kohtasivat Kuopio ja Vaasa.

KalPa otti toisen peräkkäisen Mestis-mestaruuden voitoin 3-0 ja maalein 11-0, nousten kuuden kauden tauon jälkeen takaisin SM-liigaan. Tällä kertaa pudotuspelien MVP:ksi arvostettiin puolustaja Kimmo Timonen. Se jää ikuiseksi arvoitukseksi, olisiko Jukurit pystynyt saamaan finaalisarjassa kiekon kammovireisen KalPa-vahti Pasi Kuivalaisen selän taakse vai ei.

Kevään 2007 erikoinen ottelusarja

Keväällä 2007 seurojen välillä nähtiin neljä virallista ottelua, jotka kuitenkin ovat painuneet suurella yleisöllä jo unholaan. Ottelusarja kulki nimellä tasonmittaus. Siinä kohtasivat KalPa SM-liigassa viimeiseksi jääneenä sekä kevään 2006 Mestis-mestaruuden myötä Jukurit, joka keväällä 2007 jäi Mestiksessä Hokin taakse hopealle. Jo ennen ottelusarjaa oli tiedossa, että KalPa ei voisi tippua SM-liigasta eikä Jukurit voisi nousta SM-liigaan.

Avausottelusta Kuopiossa tuli KalPalle alusta loppuun nihkeä ilta, joka päättyi 3-2 kotivoittoon jatkoerässä. Kuvaavaa kuopiolaisten illan vaikeudelle oli, että ottelun ratkaisuksi muodostui Jukurit-puolustajan oma maali.

Vielä toisessa ottelussa katsomoon näytti, että KalPa-pelaajat ovat kaukalossa korkeintaan puolilla valoilla ja Jukurit ehti jo 4-1 johtoon. Toisen erän lopulla kaukalosta särkyi pleksi ja erätauko alkoi etuajassa. Erätauon aikana päävalmentaja Pekka Virta sai pelaajat aukaisemaan toisenkin silmänsä, KalPa kavensi numeroita heti toisen erän loppuun ja nousi kolmannessa erässä rinnalle. Kolmas erä oli niin vahvaa vieraiden hallintaa, että jatkoerästä ei ollut odotettavissa pitkää. Eikä siitä sellaista tullutkaan, puolustaja Mikko Purontakasen päättäessä ottelun.

Jukurien ajoittain erinomaiset otteet eivät riittäneet ja KalPa oli herännyt pelaamaan, ottelusarjan ratkaisuksi voi sanoa toisen ottelun toisen erätauon. KalPalla oli kaksi maalivahtia loukkaantuneena ja kahdessa ensimmäisessä ottelussa maalilla nähtiin A-nuorten maalivahti Timo Lindström, joka suoriutui otteluista kiitettävästi. Kolmanteen otteluun maalille palasi Tuomas Nissinen ja Niiralassa isännät takoivat taululle tylyt lukemat 8-2.

Neljännestäkään ottelusta ei tullut enää jännitysnäytelmää, KalPa nielaisi pakkopullan numeroin 2-5 ja joi kaudenpäätöskahvit päälle. Kahdessa viimeisessä ottelussa kapteeni Martin Sonnenberg näytti joukkueelleen esimerkkiä hattutempuilla.

Pelaajaliikennettä maakuntien välillä

Pelaajaliikenne edustusjoukkueiden välillä Jukureista KalPaan on ollut läpi vuosikymmenten hyvin vähäistä, pääasiallisena syynä se, että KalPa on pelannut useimmiten ylemmällä sarjatasolla. Tunnetuin näin siirtynyt pelaaja on Matti Jokinen, joka oli Jukureista saavuttuaan KalPan avainhyökkääjiä peräti vuosikymmenen ajan, syksystä 1976 kevääseen 1985. 2000-luvulla puolustaja Matti Kuusisto siirtyi hakemaan SM-liigaan nousua Kuopioon ja paluun SM-liigaan varmistuttua keskushyökkääjä Mikko Hakkarainen seurasi perästä.

KalPa-kasvatteja on puolestaan nähty Jukurit-paidassa vuosien saatossa runsaasti, 2000-luvulla yleensä useita per kausi. Useimmiten siirrot ovat kuitenkin tapahtuneet muutoin kuin näiden kahden edustusjoukkueen välillä. Esimerkiksi kevään 2004 finaalisarjassa Jukurien kokoonpanossa nähtiin neljä KalPan juniorijoukkueissa nähtyä pelaajaa ja lisäksi Jukurit-legenda Lasse Kanerva kokeili 1990-luvun lopulla SM-liigavauhtia KalPassa parin ottelun verran.

Savon Derby toisessa sukupolvessa

Kun KalPa ja MP väänsivät Suomensarjassa 1960-luvulla, KalPan sen ajan pelätyin pelaaja vastustajien keskuudessa oli Mestaruussarjan kaksinkertainen maalikuningas kausilta 1957-1959 Ossi Hyppönen. Kun KalPa ja Jukurit taistelevat keskenään tällä kaudella, kaukalosta löytyy myös yksi toisen polven Savon Derbyjä kokenut pelaaja. Hän on mikkeliläisten riveissä pelaava kuopiolaiskasvatti Ville Hyvärinen, joka on Hyppösen tyttären poika.