Pekka Virran blogi
Siitä on sitten jo vähän aikaa, kun viimeksi kirjoittelin. Ajattelin että minun turinat alkavat olla jo niin loppuun kolutut, ajatukseni kiekosta, pelitapani ja valmennusfilosofiani jne...
Uusia pelaajia talon tavoille opettaessani huomaan myös vanhempien pelaajien hieman unohtaneen, miksi mitäkin oikeastaan tehdään ja mihin kaikella on pyrkimys. Se on kovasti inhimillistä, että ajatukset muuttuvat matkalla tai ainakin saavat eri painotuksia ja uuden perspektiivin jokaisen henkilökohtaisen tilanteen mukaan. Onhan joukkueemme täysin erilainen kuin viisi vuotta sitten ja pelaajien asema on sen sisällä jatkuvasti muuttunut. Myös joukkueemme arvo ja näkyvyys-/kiinnostavuusaste vaihtelee vuosi vuodelta, riippuen aina menestyksestä.
Liikevaihdon tai pelaajabudjetin huimaan kasvuun tai muuhun sen tyyppiseen en halua tässä ottaa kantaa, vaan se jääköön jokaisen oman älyn pohdittavaksi. Pelitapaamme voisin kuitenkin vielä kerran koittaa avata, kun välillä jopa huvittuneena - minut tuntien kyllä useimmiten ärsyyntyneenä - törmään asiaan eri yhteyksissä. Monenmoista asiantuntijaa ja kiekko-osaajaa kun aika kovin sanoin julkisesti siihen ottaa kantaa, ymmärtämättä edes mikä on pelimme pyrkimys. Lajin piirissä 35 vuotta toimineena, tiedän aika tarkkaan myös kuka milläkin taustalla mihinkin kommentoi, ettei tämä nyt mikään yllätys ole.
No pääasia on, että puhetta riittää ja mielenkiinnolla minä itsekin keskustelua seuraan ja onhan todella suuri osa kiekkokeskustelustamme ja -viihteestämme pyrkimykseltään asiantuntevaa ja laadukasta. Fakta kai kuitenkin on, ettei ihan muutamalla puhelulla, parilla käytäväjuorulla, yksittäisen pelin näkemisellä tai jonkun maalikoosteen analysoimisella tai vastaavalla ihan koko totuutta esimerkiksi KalPan vahvuuksista, heikkouksista ja pyrkimyksistä voi tietää. Siksi teille arvon kannattajat yritän kerran vielä avata ajatuksiani. Se, että tekijät harvemmin muutenkaan asioita avaavat tai kommentoivat, johtunee siitä, että arvostelijoita ja ns. asiantuntijoita vastaan on turha koittaa pärjätä. Silloin energia valuu vääriin asioihin ja lopulta on aina väärässä ;). Savolaiset sanovat tähän osuvasti "Ne ku ossoo, niin tekköö, muut arvostelloo".
Tässä kohtaa on hyvä korostaa, etten missään tapauksessa väitä tapaamme pelata mitenkään muita paremmaksi. Kysymys on vaan siitä, että menestyäkseen edes jonkun verran, on oltava identiteetti ja tietoinen pyrkimys miten, miksi, kenen kanssa jne... asioita pyritään kehittämään. Olen myynyt ajatuksiani pelistä ennen kaikkea vanhemmille, kokeneille, menestyneille pelaajille. Kapanen, Strömberg, Sahlstedt, Miettinen ovat pelaajia, jotka ostivat vuosia muhineet ajatukseni pelistä ja lähtivät esimerkkinä asiaa viemään eteenpäin. Kyseiset pelaajat ovat loistavia pelaajia varmasti muillakin pelitavoilla ja kehitystä olisi toki tapahtunut muutenkin - ehkä enemmän, ehkä vähemmän. Huomattavaa on kuitenkin se, että nämä herrat omalla urallaan ovat aina olleet joukkueidensa liidereitä, ennen kaikkea kiekkoälykkäitä persoonia. Ei siis ihme, että heille asia aukeni vähän nopeammin, kuin muutamille kiekkotietäjille. Se, että KalPa on ottanut linjakseen kehittää pelityyliämme myös jatkossa ja Kapasten johdolla siirtäneet tapamme jo KalPan juniorikiekkoon, on minulle suuri ylpeyden aihe. Yhteistyöllä, yhdessä, yhteisiin asioihin uskoen, sitoutuen, erehtyen ja lisää oppien. Siinä pienen kiekkokaupungin vahvuus ja mahdollisuus myös jatkossa.
Ai niin siitä pelitavasta, kyllähän te nyt sen tiedätte, turha sitä sit muille seuroille tai kannattajille on kertoa... "Auto on kaunis, kun se voittaa", sanotaan Ferrarilla, ei siis kuski. Sama pätee kiekkoon, "KalPa on kaunis ja rakas kun se voittaa, ei siinä tyylillä ole merkitystä". Eli keskitytään olennaiseen.
Kiitos vuosien tuesta, edessä taas haastava kausi ja tukenne taas kerran korvaamaton.
Peksi